• Vinkit 04.09.2015

    Kyllä vain, meidän suomalaisten suonissa virtaa kuninkaallista verta. Valitettavasti suonissa ei virrannut sininen vaan punainen veri, sillä keisarina toimi Venäjän ruhtinaskunnan nimittämä kenraalikuvernööri, joten itsenäisyydestä asia oli vielä varsin kaukana.

    Vuosina 1809-1917 suurin osa nyky-Suomen tasavallasta oli Venäjän vallan alla. Toki Suomen hallitusmuoto perustui näennäiseen autonomiaan, jonka kautta itsehallinto antoi tiettyjä vapauksia esimerkiksi Suomen senaatille. Mutta lopullinen päätäntävalta oli kuitenkin Venäjän keisarin nimittämällä kenraalikuvernöörillä, joka toimi maan sotilaallisen johtajana sekä otti osaa myös itse senaatin toimintaan.

    Autonomisella Suomella oli kuitenkin käytössä oma armeija, valuutta (1860 lähtien) sekä mm. maan sisäinen vallanjakojärjestelmä. Valitettavasti siniristilippumme ei liehunut Pohjolan tuulessa. Venäjän suurvalta haaveiden kasvaessa myös heidän sotaoperaatiot laajenivat. Tästä kuuluisin suomalaisia koskettava sotilasoperaatio on tietenkin Oolannin sota sekä Viaporin pommitus.

    Monet tappiot johtivat Venäjän keisarikunnan sisäkriisiin, jonka jälkilöylyissä lyötiin läpi monia uudistuksia. Mutta kaikista radikaalin muutos sai lähtölaukauksen Keisari Aleksanteri II:n murhan jälkeen. Uusi Keisari Aleksanteri III teki Venäjästä poliisivaltion reaktiona salamurhalle. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomi otti suuria askelia yhteiskunnallisessa kehityksessä niin taloudellisessa kuin myös kulttuurillisessa mielessä. Uudet teollisuuden alat sekä hiljalleen kehittyvä kansallisidentiteetti muokkasivat suomalaista sielua lempeällä kädellä.

    Seuraavat vuosikymmenet eivät valitettavasti olleet yhtä lempeitä Suomen sisäisen historian kannalta. Mutta nämä kovat ajat synnyttivät oikean suomalaisen sisun – oli se sitten kuninkaallista tai ei.

    Posted by admin @